Surinaa
Takaisin pääsivulle

Adoptiota harkitsemassa Adoptiotietoutta Adoptiovanhemmat Adoptioyhteisö Adoptoidut Artikkelit Byrokratiat Juttua adoptiosta Kun tuttu adoptoi Prosessi ja odotus Uutiset
Sivukartta Tietoa tästä sivustosta
akkanen (ät) ampiaisakka piste com Kuka on Ampiaisakka?

Erilaisia adoptioita

Nyky-Suomessa on tasan kahdenlaisia adoptioita: kotimaisia ja kansainvälisiä. Niiden erona on lähinnä se, miten helposti lapsi voi selvittää biologisen alkuperänsä aikuiseksi kasvettuaan, eli miten paljon tietoa bioperheestä on. (No hyvä on, tietysti muitakin eroja on, kuten rasismiasiat, hinta, prosessin jakautuminen kahteen osaan kv-adoptioissa jne, mutta nämä ovat toissijaisia seikkoja, jotka johtuvat kohdemaan kaukaisuudesta ja hallinnollisesta erillisyydestä.)

Muualla maailmassa kuitenkin tunnetaan kirjavampia adoptiokäytäntöjä. Adoption käsite laajenee myös lähdettäessä tutkimaan menneisyyttä, joko kotimaassa tai ulkomailla.

Adoptio Suomessa ennen

Entisajan Suomessa, kuten muissakin agraariyhteisöissä, adoptio ei ollut suinkaan niin yksiselitteinen kuin tänä päivänä. Oli kasvattilapsia, adoptiolapsia, ihan vain piioiksi ja rengeiksi otettuja lapsia... Eikä kukaan ollut välttämättä selvillä siitä, mikä ero näillä lapsilla oli. Ei ollut lainkaan tavatonta, että adoptiotausta täysin salattiin lapselta. Adoptioita ei valvonut mikään viranomaistaho; ensimmäinen instanssi, joka yritti kartoittaa ja parantaa adoptoitujen lasten elinoloja 40-luvulta lähtien, oli Pelastakaa Lapset ry:n edeltäjä.

Ennen vuonna 1980 tapahtunutta muutosta lainsäädännössä kaikki Suomessa tapahtuneet adoptiot olivat ns. heikkoja adoptoita, joissa lapsen juridinen side biologisiin vanhempiin säilyi osittain. Biovanhempien kuolema saattoi näissä olosuhteissa aikaansaada adoptioperheessä hirveän shokin kuolinilmoituksen tai yllätysperinnön muodossa.

Suomesta adoptoitiin lapsia ulkomaille vielä niinkin myöhään kuin 1970-luvulla, lähinnä Ruotsiin ja Tanskaan.

Avoin adoptio

Avoimessa adoptiossa lapsen side bioperheeseen ei katkea, vaikka hänestä tuleekin juridisesti ja emotionaalisesti adoptioperheensä oma lapsi. Yhteydenpidon aste ja tavat vaihtelevat, mutta keskeistä on, että lapsi saa tavata biologista sukua tai ainakin bioäitiään (jos hän on elossa) säännöllisesti. Tutkimusten mukaan tällainen yhteydenpito ei suinkaan ole lapselle hämmentävää tai pahasta, vaan päinvastoin, se auttaa häntä rakentamaan positiivisen identiteetin ja ylläpitää ihmissuhteiden jatkuvuutta.

Suomessa avoimet adoptiot ovat vähitellen yleistymässä kotimaan adoptiossa. Kansainvälisessä adoptiossa ne ovat (ainakin virallisella tasolla) täysin tuntemattomia.

Eräs avoin adoptio

Adoptio eri maissa

Muiden maiden adoptioprosessi saattaa poiketa paljonkin suomalaisesta, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa on kaksi tai kolme rinnakkaista järjestelmää. Kansainvälisiä adoptioita säätelee Haagin sopimus, mutta kaikki maat eivät ole sitä allekirjoittaneet tai ratifioineet.

Ison-Britannian virallinen adoptiotaho Department of Health (englanniksi)

Statens Nämnd for Internationella Adoptionsfrågor, Ruotsi

BUFA, Norja

Tietoa adoptiosta Tanskassa (englanniksi) sekä Civilretsdirektoratet, paikallinen viranomaistaho

Tietoa adoptiosta Belgiassa (ranskaksi) ja Amarna, belgialainen palveluntarjoaja

Adoptio islamilaisessa maailmassa

Asiaa adoptiosta Israelissa (englanniksi) sekä... no... kuvittelisin tämän olevan adoptioaiheinen sivusto, mutta en osaa hepreaa :)

Tietoa adoptiosta Espanjassa sekä Kiina-adoptio Espanjassa (molemmat espanjaksi)

Adopting.org, yksi noin miljoonasta Yhdysvaltalaisesta adoptiosivustosta