Surinaa
Takaisin pääsivulle

Adoptiota harkitsemassa Adoptiotietoutta Adoptiovanhemmat Adoptioyhteisö Adoptoidut Artikkelit Byrokratiat Juttua adoptiosta Kun tuttu adoptoi Prosessi ja odotus Uutiset
Sivukartta Tietoa tästä sivustosta
akkanen (ät) ampiaisakka piste com Kuka on Ampiaisakka?

Etuajo-oikeus lapsettomille?

Aina välillä kuulee esitettävän mielipiteen, että lapsettomuudesta kärsivät pariskunnat pitäisi päästää adoptiojonossa ohi niiden, joilla on jo bio- tai adoptiolapsia. Onhan lapsettomilla asiat pahemmin kuin vanhemmiksi jo päässeillä. Joillain on takana monta vuotta hoitoja ja henkistä valmistautumista lapsen tuloon, ja lapsettomuudesta kärsimiselle monen vuoden odotus antaa aivan uuden, rankan merkityksen. Jos on jo päässyt jonkun vanhemmaksi, ovat lapsi tai lapset ainakin lohtuna arkielämässä ja aikuinen itse pääsee toteuttamaan haluamaansa vanhemmuutta. Olisi siis monen mielestä kohtuullista, että lapsettomuudesta kärsiviä pitäisi auttaa ensin ja vasta sitten antaa "lisälapsi" sitä haluaville.

Varo

Tähän ajatukseen sisältyy kuitenkin väärinkäsitys adoption tarkoituksesta. Adoptio ei ole tapa hoitaa aikuisten lapsettomuutta. Adoptiossa annetaan paras mahdollinen koti sitä tarvitsevalle lapselle, ja kuten nimimerkki Leenu totesi Verkkoklinikan keskustelupalstalla, aina välillä paras mahdollinen koti on sellainen, jossa on jo lapsia.

Monille on oikeasti vaikeaa hyväksyä ajatus, että ei koskaan tule saamaan biologisia jälkeläisiä, varsinkin, jos on koko elämänsä luullut voivansa. Korkea on myös kynnys lähteä adoptioprosessiin, jossa lapsen saaminen ei olekaan enää keskeinen oikeus vaan tavallaan onnekkaiden etuoikeus. Lapsen paikka perheessä voi olla kuin reikä elämässä, johon jatkuvasti vuotaa sydänverta tipoittain, haava, joka ei sulkeudu, uni, joka ei tule. Sanalla sanoen tuskallista. Lapsettomuudesta kärsivä näkee helposti itseään onnekkaampana kenet tahansa, jolla on se, mikä itseltä puuttuu - lapsi. Siksi tuntuu jopa loukkaavalta ajatus, että nämä onnekkaammat ihmiset estävät lapsetonta saavuttamasta samaa onnea.


Kenen tarve on tärkein?

Tuskin kukaan voi kieltää, että lapsettomat perheet tavallaan tarvitsevat lasta kipeämmin. Lapsi ei kuitenkaan ole mikään vanhempansa onnellisuuden takaaja tai osoitus eikä varsinkaan vastaus vanhempiensa tarpeisiin. Lapsi on oma itsensä ja omana itsenään hänellä on oikeus parhaaseen mahdolliseen perheeseen. Nimimerkki M.Magia totesi Verkkoklinikalla: "[M]ikään ei takaa, että lapsettomuushoitoja läpikäyneet olisivat parempia vanhempia, ei heillä mielestäni pitäisikään olla mitään etuasemaa 'jonossa'. Maailmassa on ihan liikaa kodittomia, "adoptioon vapaita" (tätä termiä käytetään virallisissa yhteyksissä) lapsia." Mielestäni hän osuu naulan kantaan, ja mielipide voidaan laajentaa koskemaan lapsettomia v. "lapsellisia" perheitä yleensä. "Paras mahdollinen" ei tarkoita "eniten tarvitseva", eikä sen pidäkään tarkoittaa. Vanhempien tehtävä on vastata lapsen tarpeisiin, ei päinvastoin.


earth

Kotimaan adoptiot ovat kaikkien auttamista

Miksi sitten suomalaiset adoptioon vapaat lapset sitten lähes poikkeuksetta sijoitetaan ennestään lapsettomiin perheisiin? Tätä pitäisi oikeastaan kysyä päättävältä taholta, mutta saanen esittää teorian. Vaikka lapsen tehtävä ei olekaan auttaa vanhempiaan, voivat sosiaalityöntekijät kuitenkin nähdä omana velvollisuutenaan auttaa perhettä kokonaisuutena. Suomalaisia lapsia vapautuu adoptioon vuosittain todella vähän, eikä ulkomaanadoptio syystä tai toisesta ole kaikille realistinen mahdollisuus. Lasta haluava perhe tulee sosiaalityöntekijän vastaanotolle ensisijaisesti saadakseen apua, vaikka tulevat samalla myös antaneeksi apua tarvitsevalle lapselle. Sossun inhimillinen reaktio on auttaa niitä aikuisia, jotka hänestä kipeimmin apua tarvitsevat, eli lapsettomuudesta kärsiviä. Näin sosiaalitoimiston asiakkaana onkin koko perhe eri tavalla kuin kansainvälisen adoption yhteydessä.

KV-adoptiolla on perinteisesti enemmän yhteyttä kummi- ja muuhun avustustoimintaan kuin lapsettomuushoitoihin. Toki alkaa olla yhä enemmän meitä, joille kv-adoptio on tismalleen sama juttu kuin kotimaanadoptio, paitsi varmempi ja nopeampi (tässä yhteydessä tämä on vähintäänkin epäilyttävä tunnustus...), mutta historian taakasta on vaikea vapautua aidan molemmin puolin. Onhan totta sekin, että nämä kaksi sektoria palvelevat eri tarpeita tai ainakin eri painotuksilla, joten molemmille saattaa olla oikeutettu paikkansa sosiaalipalvelujen kartalla.


Esitetyt mielipiteet ovat täysin omiani. Kiitos kuitenkin Verkkoklinikan palstalaisille, joiden kysymyksistä, ajatuksista ja kommenteista tämä kirjoitus sai alkunsa. Olette mahtavaa porukkaa!
Jos joku ei halua nimimerkkiään mainittavan tai mielipiteitään toistettavan, lähetä mailia osoitteeseen mailto:akkanen (ät) ampiaisakka piste com ja poistan viitteen.