Surinaa
Takaisin pääsivulle

Adoptiota harkitsemassa Adoptiotietoutta Adoptiovanhemmat Adoptioyhteisö Adoptoidut Artikkelit Byrokratiat Juttua adoptiosta Kun tuttu adoptoi Prosessi ja odotus Uutiset
Sivukartta Tietoa tästä sivustosta
akkanen (ät) ampiaisakka piste com Kuka on Ampiaisakka?

Hunajaa

Hunaja on hyvää

...eli mikä pieni asia Ampparia on viime aikoina ilahduttanut aivan erityisesti

20.05.2005

Ostin ensimmäiset 86-senttiset vaatteet Toukalle (mihin tämä viittaa?)! Tyttö tykästyi nättiin paitaan niin, että halusi sen heti päällensä kun kotiin päästiin.

Elämä on ihanaa täällä kahvi- ja ruokaleikkien ja legojen keskellä. Toukka tykkää myös lukea kirjoja - YES! - vaikka alkuvaiheen innostus aakkosiin on hellittänyt.

25.03.2005

Moni asia on yllättänyt minut tässä adoptiovanhemmuudessa. Yllätyksistä paras taitaa olla oman pinnani venyminen tarvittaessa. Ne, jotka minut tuntevat (netistä tai ihan livenä), eivät varmaan pidä minua eri seesteisenä ihmisenä. Silti tytön kanssa pinnani venyy kuin purukumi. Yleensä. Toki olen välillä leimahtanut hänellekin, varsinkin väsyneenä, mutta se yllättävä asia ovatkin ne kaikki kerrat, kun en ole leimahtanut vaikka aihettakin ehkä olisi ollut.

Sanotaan, että adoptiovanhemmilla, varsinkin biolapsettomuudesta kärsineillä, on vaikeuksia asettaa lapsille rajoja. Meillä on kyllä rajat, mutta osaamme ehkä ottaa rauhallisemmin ja paremmassa perspektiivissä lapsen kiukuttelun ja hullut vaatimukset. Lieneekö kypsällä iällämme osuutta asiaan...?

08.01.2005

Juttelin jälleen puistossa uuden tuttavuuden kanssa, ja tuttuun tapaan juttu siirtyi adoptioprosessiimme. Tämä ihan mukavanoloinen äiti-ihminen kyseli kaikenlaista, odotustunnelmista hakumatkatunnelmiin ja Kuningatartoukan löytymisikään. Olin juuri hieman harmistumassa moisesta utelusta. Kuningatartoukan löytymisestä kerroinkin töykeästi ihan minimalistisen vähäisen murusen ja valmistelin juuri henkisiä puolustusliikkeitä. Sittenpä tämä äiti-ihminen alkoikin kertoilla kaikenlaista omista lapsistaan, raskauksistaan ja synnytyksistään, todella avoimesti ja ehdottomasti samalla tasolla kuin oli kysynytkin.

Eikä hän kysynyt edes mitään niitä ikävimpiä kysymyksiä, kuten Oliko pitkä prosessi? ja Saako adoptoidessa tavalliset vanhempainvapaat? Eikä mitään törkeän tietämätöntä, kuten Tiedättekö lapsen omista vanhemmista mitään? tai Miten te hänet valitsitte? Ei, kysymykset käsittelivät todellakin tuntoja. Vertailimme esimerkiksi kokemuksia, kun hänestä hakumatka kuulosti jännältä ja pelottavaltakin asialta, ja minä sanoin, että enemmän jännittäisin synnyttämistä.

Minusta on varmaan tulossa ylenmäärin paranoidi, jos noin kivassa keskustelussa esiintyvästä ei-kovin-vakavasta sammakosta meinaan pillastua! Tämä juttelu oli kuitenkin tosi kivaa vaihtelua siihen yleiseen valistukseen ja onnellisuuden vakuutteluun.

17.12.2004

Toukka sanoi ensimmäisen OIKEAN lauseensa muutama päivä sitten: "Anna prrroa!" On sekin kiva, että aamupuuro maittaa. Tyttö kasvaa ja kehittyy päivä päivältä ja näitä ihania pikku edistysaskelia tulee koko ajan - en ala niitä tässä raportoimaan, koska en muuta ehtisi tehdäkään!

4.10.2004

Pikkulasten kirjassa Pörröinen tipu maatilalla pikku tipu etsii äitiään. Maatalon eri eläimet avustavat tipua etsinnässä neuvoen ja tarjoten turvapaikkaa. Viimeisessä kuvassa tipu loppujen lopulta löytää äitinsä. Kanaäidin (joka ei tietenkään näytä tippaakaan poikaseltaan) helmoissa on, paitsi tämä keltainen tipu, myös toinen, musta tipu. Ihana yksityiskohta, joka voi kertoa tai olla kertomatta ns. monikulttuurisesta perheestä.

4.10.2004

Minusta on ihanaa, että Toukka tykkää makaroonilaatikosta. Ensinnäkin se on normaalia lapsen käytöstä ;) Toisekseen laitoin eräässä Kiinaan lähetetyistä kuvista ruokaa, nimenomaan makaroonilaatikkoa.

Jos nyt ollaan rehellisiä, niin tuo ihana ilmestys syö melkein mitä vain ruisleivästä palikoihin. Silti hän tuntuu pitävän makaroonilaatikosta aivan erityisesti.