Surinaa
Takaisin pääsivulle

Adoptiota harkitsemassa Adoptiotietoutta Adoptiovanhemmat Adoptioyhteisö Adoptoidut Artikkelit Byrokratiat Juttua adoptiosta Kun tuttu adoptoi Prosessi ja odotus Uutiset
Sivukartta Tietoa tästä sivustosta
akkanen (ät) ampiaisakka piste com Kuka on Ampiaisakka?

Pahoja väärinkäsityksiä adoptiosta

bee_cry

Lue myös:
Adoptio lähipiirissä
Usein kysyttyä

"Adoptio on ihan turhaa, saahan niitä omiakin lapsia."

Kaikki eivät voi saada biolapsia vaikka kuinka haluaisivat.

Toisekseen, adoptiolla on muitakin vaikutuksia kuin antaa lapsi sellaista haluaville, tai sisarus jo perheessä oleville lapsille. Adoptoitaessa edes yksi lapsi pääsee laitoksesta (ehkä huonostakin) kotiin, jossa häntä rakastetaan. Adoptiossa annetaan paremmat eväät tulevaisuutta varten lapselle, jolta ne ehkä kokonaan puuttuvat.

Maailmassa on suuret määrät lapsia ilman vanhempia. Monille omien geenien jatkaminen ei ole niin tärkeää, että olisi valmis kalliisiin, ehkä epätoivoisiin hedelmöityshoitoihin ja muihin kuvioihin lapsen saamiseksi. On myös paljon ihmisiä, jotka eivät edes harkitse biolasten hankkimista, esimerkiksi juuri sen vuoksi, että lapsia kyllä maailmassa riittää. He haluavat antaa kodin jollekulle lapselle, olla jonkun vanhempia.

"Ei nyt ainakaan kannata adoptoida ulkomailta, onhan suomalaisiakin lapsia ilman kotia."

Totta - mutta adoptoitavissa heitä on hyvin vähän. Kotimaisia adoptioita tapahtuu koko maassa vuodessa ehkä n. 40-50, ja hakijoita on pelkästään Helsingin kaupungin jonossa 40 (Helsingin Sanomat 11.4.2003). Pelastakaa Lapset r.y.:n vuoden 2001 vuosikertomuksessa kerrotaan PeLan antaneen ko. vuonna neuvontaa 246 kotimaista adoptiolasta toivovalle, ja sijoittanut samana aikana 35 kotimaista adoptiolasta. Neuvontaluvussa ei edes ole mukana kansainväliseen adoptioon tähtääviä! Kotimaan adoptio tarkoittaa n. 3-5 vuoden jonotusta.

Ja ansaitseeko suomalainen lapsi kodin paremmin kuin muualla syntynyt lapsi? Lapsi ei voi valita syntymäpaikkaansa ja olosuhteitaan, ja jos lapsella on hätä, miksi emme voisi auttaa?

"Lapsia pitää auttaa omassa maassaan, ei tuoda tänne."

Sepä olisikin hieno asia. Moni adoptiovanhempi ja muukin ihminen on mukana esim. kehitysyhteistyössä (kuten kummitoiminnassa) tai lahjoittaa säännöllisesti kehitysapuun. Milloin viimeksi teit itse lahjoituksen?

Kuitenkin lapset ovat siellä nyt, ja avun perillevieminen kestää. (Katso myös Onko adoptio auttamista?)

"Kulttuurierot ovat liian suuret. Ulkomaiset lapset koskaan sopeudu suomalaiseen kulttuuriin."

Mitä kulttuuritaakkaa kantaa esimerkiksi alle vuoden ikäinen lapsi? Entäpä kaksivuotias? Entä viisivuotias? Lähes kaikki Suomeen ulkomailta adoptoidut lapset ovat alle kouluikäisiä.

Kasvonpiirteensä ja ihonvärinsä Suomeen adoptoidut muksut tietysti säilyttävät, mutta suomalaisuuteen kuuluu paljon muutakin kuin ulkonäkö. Lapsi oppii (iästä riippuen) suomen kielen suunnilleen vuodessa ainakin niin hyvin, että pystyy sillä kommunikoimaan jokapäiväiset asiansa. Siinä ajassa kansainvälinen adoptiolapsi, samoin kuin kotimainenkin, oppii kotinsa ja kotimaansa tavoille siinä määrin, kuin se ikäkauteen kuuluu. Ei yksivuotias ole vielä ehtinyt oppia minkään maan tavoille, eikä kulttuuri ole synnynnäistä.

"Ei pidä tuoda Suomeen ulkomaalaisen näköisiä lapsia, niitä vain kiusataan koulussa ja ne joutuvat rasismin kohteeksi."

Lasten siis pitäisi kasvaa laitoksessa, koska suomalaiset ovat henkisesti epäkypsiä?

Sitä paitsi koulukiusaus ja muu syrjintä ei mitenkään rajoitu ulkomaalaisen näköisiin lapsiin ja aikuisiin. Itsekin olin vuosikaudet koulukiusattu siniharmaine silmineni ja vaaleanruskeine hiuksineni.

Kiusaamisesta ja erinäköisyyden taakasta (ja kulttuurieroista) puhuminen menee kyllä enemmän yleisen rasismikysymyksen piikkiin. Suomessa on rasismia, sitä tosiasiaa ei voida unohtaa, mutta sen voi kukin yrittää muuttaa ainakin itsessään.

Kannattaa myös muistaa, että kaikki suomalaiset eivät todellakaan ole rasisteja.

"Ulkomainen adoptio on pröystäilyä/trendikäs/julkkisten matkimista. Halutaan vain statussymboliksi erikoisen näköinen lapsi, joku söpö suklaasilmä, jonka voi pukea merkkivaatteisiin kuin nuken."

Näin ajattelevia adoptiovanhemmiksi haluavia ihmisiä varten on adoptioneuvonta. Lapsi ja lapsen ulkonäkö ei tietenkään saa olla statusjuttu, ja adoptioneuvonnassa varmistutaan siitä, että vanhemmiksi haluavat ymmärtävät tämän. Samoin lapsi ei saa olla vastaus ympäristön paineeseen "hommata" lapsi, eikä omaa elämää täydentävä lavaste.

(Eikä kukaan tietenkään tee biolapsiakaan sen takia, että omat vanhemmat sitä odottavat, tai että pääsisi prinsessoilemaan tai pelaamaan futista oman lapsen kanssa niinkuin kaikki kaveritkin, tai että olisi sööttiä työntää lastenvaunuja. Eihän?)

"Adoptiolapset on kaikki huoranpenikoita, jotka vaan ryyppää ja vetää huumeita."

Lapsi voi jäädä ilman vanhempia monenlaisista syistä. Vanhemmat voivat kuolla, he saattavat olla lähes lapsia itsekin, perhe voi olla köyhä... Vahinkoja ja onnettomuuksia sattuu, vakaviakin sellaisia. Lapsi itse ei kuitenkaan ole niistä mitenkään vastuussa! Sitä paitsi adoptiovanhempien kannalta biovanhemmille sattunut vahinko on suuri onni - hehän saavat nyt kaipaamansa lapsen.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että paljon lapsen lähtökohtia tärkeämpää on se, miten jatko sujuu. Hyvässä, rakastavassa kodissa kasvaneet adoptiolapset pärjäävät elämässä paremmin kuin lastenkodissa kasvaneet, eivätkä juuri sen huonommin kuin biovanhempiensa kodissa kasvaneet lapset.

"Adoptio on orjakauppaa. Ulkomaiset viranomaiset rahastavat lapsilla, ja Suomessa lapsettomat ostavat kun ei muuten saa."

Suomessa ei lasta rahalla saa. Kotimainen adoptio on lähes ilmaista; kansainvälisestä kertyy kuluja, mutta ne rahat menevät adoptiopalveluntarjoajan ja lastenkodin kustannusten peittämiseen. Adoptioilla ei kukaan Suomessa ansaitse, eikä lain mukaan saa ansaita.

Kohdemaat taas on valittu sen mukaan, miten hyvin niissä on estetty lapsikaupan mahdollisuus ja epäselvyydet adoptioprosessin moraalisuudessa. Suomalaiset adoptiopalveluntarjoajat hyväksyvät vain kontaktit, jotka täyttävät seuraavanlaiset ehdot: lapsista ei makseta; lapset on laillisesti luovutettu adoptoitaviksi ja/tai todettu adoptointi"kelpoisiksi"; eikä kukaan ansaitse sillä, että lapsi adoptoidaan. Mm. Kambodzan suhteen on todettu, että jotkut näistä ehdoista saattavat joissain tapauksissa jäädä toteutumatta, eikä yhteistyötä olla aloitettu.

"Adoptio on helppoa rahaa. Nyt kun on adoptiotuki, on kiva käydä hakemassa matkamuisto vaikka Thaimaasta."

Ja toisaalta harmitellaan, kun lapsiperheiden asema Suomessa on niin vaikea...

Adoptiotuki kattaa esimerkiksi Kiina-adoption kuluista noin puolet, ja omasta kukkarosta maksettavaksi jäänee ainakin allekirjoittaneella yli 4000 euroa. Sen päälle tulevat vielä normaalit lapsiperheen menoerät. Vaikka Suomessa ei lasta rahalla saa, tarvitaan lapsen elättämiseen kuitenkin rahaa, kuten kaikki vanhemmat tietävät.