Surinaa
Takaisin pääsivulle

Adoptiota harkitsemassa Adoptiotietoutta Adoptiovanhemmat Adoptioyhteisö Adoptoidut Artikkelit Byrokratiat Juttua adoptiosta Kun tuttu adoptoi Prosessi ja odotus Uutiset
Sivukartta Tietoa tästä sivustosta
akkanen (ät) ampiaisakka piste com Kuka on Ampiaisakka?

fi-t (1K) Kotimaan adoptiot

Suomalaisia lapsia vapautuu adoptioon hyvin vähän. Yhtäältä väestöllä on tietoa ehkäisystä ja mahdollisuudet harjoittaa sitä, jolloin vahinkoraskauksia tapahtuu vähemmän. Kehittynyt sosiaaliturva ja luonteva suhtautuminen yksinhuoltajavanhemmuuteen puolestaan mahdollistavat sen, että nuoret, yksinelävät naiset (ja miehetkin) voivat pitää lapsensa itse.

Häämöttää

Koska adoptiovapaita lapsia on niin vähän, adoptiovanhemmiksi haluavat joutuvat odottamaan lasta pitkään, tällä hetkellä keskimäärin 3-5 vuotta. Täsmällisiä tilastoja on vaikea saada, mutta voidaan arvioida, että kotimaisia adoptioita tapahtuu koko maassa vuodessa ehkä n. 40-50. Hakijoita oli huhtikuussa 2003 pelkästään Helsingin kaupungin jonossa 40 pariskuntaa (Helsingin Sanomat 11.4.2003). Pelastakaa Lapset r.y.:n vuoden 2001 vuosikertomuksessa kerrotaan PeLan antaneen ko. vuonna neuvontaa 246 kotimaista adoptiolasta toivovalle, ja sijoittanut samana aikana 35 kotimaista adoptiolasta.

Pitkän odotuksen jälkeen asiat voivat kyllä liikkua eteenpäin hyvinkin nopeasti, sillä tulevilla vanhemmilla on hyvin vähän valmistautumisaikaa uuden perheenjäsenen tuloon. Tuleville vanhemmille ei yleensä kerrota lapsesta edes heti tämän synnyttyä, sillä bioäidillä on 8 viikkoa aikaa harkita uudelleen lapsen adoptioon luovuttamista ja hän voi perua luovutuksen ilman perusteluja. Uusille vanhemmille ilmoitetaan asiasta vasta harkinta-ajan umpeuduttua, ja sen jälkeen valmistautumisaikaa on parista päivästä viikkoon.

Lapset ovat yleensä aivan pieniä vauvoja, joita äidit eivät ole koskaan halunnutkaan pitää vaan ovat jo raskausaikana päättäneet luovuttaa adoptoitaviksi. Isommat lapset päätyvät yleensä sijaisperheisiin, koska biologisen perheen yhdistyminen halutaan mahdollistaa.

Kotimaisen adoptiolapsen vanhemmiksi hyväksyminen on varsin monimutkainen prosessi. Parhaat mahdollisuudet on lapsettomilla pariskunnilla (katso myös Etuajo-oikeus lapsettomille?), joiden ikä jää alle 45 vuoden. Kotimaanadoptioon tähtäävää neuvontaakaan ei mieluusti anneta yli 40-vuotiaille, sillä on todennäköistä, että vanhemmat ylittävät ikärajan kun adoptioon vihdoin on tilaisuus. Monet lapsetta jääneet pariskunnat siirtyvät myöhemmin kansainvälisen adoption puolelle, jossa on vähemmän ikä- ja perhesuhderajoituksia. Lasten biologisten vanhempien toiveet kuitenkin huomioidaan, ja jotkut nimenomaan toivovat esimerkiksi, että perheessä olisi ennestään lapsia. On myöskin totta, että suomalaisia adoptiovapaita lapsia jää adoptoimatta - huonoimmat mahdollisuudet on, ikävä kyllä, vammaisilla ja etnisesti Suomen valtaväestöstä poikkeavilla lapsilla. Varsinkin jälkimmäisille kyllä yleensä löytyy koti kansainvälisessä adoptiojonossa odottavien luota.