Surinaa
Takaisin pääsivulle

Adoptiota harkitsemassa Adoptiotietoutta Adoptiovanhemmat Adoptioyhteisö Adoptoidut Artikkelit Byrokratiat Juttua adoptiosta Kun tuttu adoptoi Prosessi ja odotus Uutiset
Sivukartta Tietoa tästä sivustosta
akkanen (ät) ampiaisakka piste com Kuka on Ampiaisakka?

Odottajan shoppailua

Älä ostele lapselle etukäteen ylenmäärin leluja ja vaatteita. Ensinnäkään et ehkä tiedä, minkäikäinen ja -kokoinen lapsi kotiin on tulossa; toisekseen et todellakaan tiedä, millaiset ovat lapsen temperamentti ja kiinnostuksen kohteet. Kyllä, lastentarvikkeet ovat kiehtovia, ja sitä voi tuntea itsensä niin odottavaksi äidiksi tai isäksi kun ostotarkoituksissa hipelöi lastenkenkiä, leluja, rattaita tai turvaistuimia. Malta silti mielesi. Shoppaile vain sen verran kuin on pakko, oli pakon syynä sitten vaikka pakottava tarve äiteillä tai isäillä.

Älä seuraa sokeasti bioperheiden varustetasoa. Ennen kuin sijoitat kalliisiin yhdistelmävaunuihin tai edes halpoihin rattaisiin ennen lapsen tuloa, harkitse: entä jos lapsi ei suostu istumaan rattaissa lainkaan? Tai jos suostuu, mikä rattaiden odotettu käyttöikä olisi? Kun perheeseesi 1-2-vuotiaana tullut lapsi on tottunut istumaan rattaissa, on vastaavanikäinen lapsi bioperheessään käyttänyt omiaan jo 1-2 vuotta. Lapset eivät ylipäätään kauaa istu rattaissa, vaan jo 3-vuotias alkaa kävellä pidempiäkin matkoja eikä edes 2-vuotias useinkaan nuku vaunuissa (torkkuu rattaissa, jos mitään).

Voit myös kysyä lähipiirisi äideiltä ja isiltä, mitä heidän mielestään perheenne tarvitsisi. Vaikka kyseessä olisivatkin biovanhemmat, on heillä usein varsin realistinen kuva siitä, mitä he sinun asemassasi pitäisivät fiksuina hankintoina sen ja sen ikäiselle lapselle.

Vaatetta

Vaatteista on syytä huomauttaa sen verran, että muistathan täällä myytävien vaatteiden olevan tehty lapsille, joiden geenit ovat suomalaiset - tukeville blondeille, niille, joista meitä persjalkaisia tasapaksuja taapertajia kasvaa ;) Esimerkiksi Kiina-lapset ja varmaan Thai-lapset myös ovat sen sijaan ihan luku erikseen vaatteiden suhteen: yleensä pieniä, tummia ja kukkakepinhoikkia. Kv-adoptoijan kannattaa budjetoida ne vaateostokset mieluummin hakumatkalle, jossa on helpommin saatavilla paikallisen mitoituksen täyttäviä vaatteita. Varsinkin kokemattomalle lastenvaateshoppailijalle lasten kokoerot saattavat tulla täytenä yllätyksenä. Heitetään henkilökohtainen anekdootti: minäkin luulin, että lastenvaatetteita olisi helppo ostaa, koska niitä on saatavilla niin monenkokoisia, eli jos ei yksi koko piisaa, niin ota toinen. Niin kävi, että 2-vuotiaana meidän Toukkamme käyttää suomalaisen 1-vuotiaan kokoluokan vaatteita - ja tietenkin kävelevä 2-vuotias tarvitsee aika erilaisia vaatteita kuin konttaava 1-vuotias. D'oh.

Lelut ovat aika vaikea ostettava, jos odotettavissa on yli puolitoistavuotias lapsi. Otetaanpa toinen anekdootti: Amppariperhe ei tykkää lelujen ja leikkien (tai vaatteiden) sukupuolittamisesta. Niinpä hankimme Toukalle etukäteen autoja, junia, hakan sun muuta teknistä tekemistä, vaikka hän suurella todennäköisyydellä osoittautuisikin tytöksi, kuten sitten tapahtuikin. Tietysti laatikoissa oli myös palloa, helistintä ja muuta sukupuolineutraalia - nukkien ja nukentarvikkeiden osto unohtui, mutta niitä saatiin lahjaksi. No. Arvatkaas, millainen tyttö meille tuli: hoivaleikit on pop, nukenrattaat ihanat, autot on tylsiä. (Ja jos saa itse valita vaatteen, valitsee vaaleanpunaista.) Olisi kannattanut odottaa lapseen tutustumista ennen isompia leluhankintoja...