Tutkimuksia adoptiosta - osallistu!
Adoptioäitiys | Adoptioneuvonta | Aikuiset adoptio- ja kasvattilapset
Äitiyden tarinoita on monta, yhtä monta kuin on äitejäkin. Perinteisissä tarinoissa äiti on lempeä, luja, kärsivällinen, joustava, rakastava, hyväksyvä ja anteeksiantava. Hän on kaiken jaksava, osaava, toimelias ja väsymätön esiliinaan pukeutunut pullanpaistaja. Mutta oikeassa elämässä äiti on myös väsynyt, kireä, ahdistunut, riistetty ja masentunut. Hän on nainen, ihminen, puoliso, työntekijä sekä kansalainen. Nämä kaikki äitiyden määreet sopivat yhtä hyvin biologisiin kuin adoptioäiteihinkin.
Valmistelen Tampereen yliopiston Terveystieteen laitoksella väitöskirjaa aiheesta Adoptioäitien masennus ja äitiyden ja kiintymyssuhteen synty adoptiossa. Oppialani on sosiaalipsykiatria ja menetelmäni laadullinen, lähinnä narratiiviseen eli tarinalliseen tutkimusperinteeseen kiinnittyvä. Lähestyn tutkimusaihettani neljän erilaisen aineiston avulla, joista kaksi kerään adoptioäideiltä. Tutkimuksessani olen erityisen kiinnostunut niistä äitiyden tarinoista, joissa on mukana monenlaisia tunnekokemuksia.
Haluaisitko osallistua tutkimukseeni ja kirjoittaa äitiytesi tarinan? Voit kirjoittaa joko nimettömänä tai nimesi ja yhteystietosi antaen. Tutkimukseen osallistuneiden nimet eivät tule esille väitöskirjassa. Haastattelen joitakin yhteystietonsa antaneista tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa.
Voit lähettää tarinasi joko tavallisessa postissa osoitteeseen:
Sanna Mäkipää
Mäntymäentie 12
04600 Mäntsälä
tai sähköpostitse joko liitetiedostona tai
viestin tekstinä osoitteeseen sanna.makipaa@msoynet.com.
Jos haluat kysyä jotain tutkimuksestani, vastaan mielelläni joko sähköpostitse tai puhelimitse, puh. 050 348 3397.
Kiitos jo etukäteen!
Sanna Mäkipää
(adoptio)äiti, tutkija
Suomalaisen kirjallisuuden seura hakee aikuisten adoptio- ja kasvattilasten tarinoita. Sivulla Suvi Ahola kirjoittaa:
Kymmenvuotiaan pojan adoptioäitinä ja toimittajana olen kiinnostunut siitä, miten adoptoituna tai kasvattilapsena varttuminen näkyy aikuisen ihmisen elämässä ja sielunmaailmassa. Suomesta ei juuri löydy asiaa koskevaa tutkimusta, enkä ole liioin lukenut aikuisten adoptoitujen tarinoita elämästään - muutamia kaunokirjallisia tai muistelmatekstejä lukuunottamatta.
Haluaisin siksi toimittaa kirjan, jossa aikuiset adoptoidut kertoisivat kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Kyse olisi haastatteluteoksesta, jossa toimittaja pysyisi mahdollisimman taka-alalla ja äänet olisivat kertojien omia.
Tällaisen antologian julkaisemisesta on jo alustavasti keskusteltu kustannusyhtiö Tammen kanssa.